keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kihlat

Kihlautumisemme ei ollut mitenkään erityisen satumainen, vaan pikemminkin melko perinteisen suomalainen tapahtuma.

Olimme olleet prinssini kanssa sukuloimassa isovanhemmillani. Ilta oli ollut mukava ja olimme syöneet, nauraneet sekä nautiskelleet viiniä. Kai sitä muutama biisi karaoekakin tuli lallateltua isoäidin kanssa. :D

Joka tapauksessa, olimme taksissa menossa kotia kohti, kun puhuimme illasta, isovanhemmista ja heidän pitkästä liitostaan. Aiheeseen liittyen totesin prinssilleni, että ehkäpä mekin menemme joskus naimisiin.

Tähän Prinssini tokaisi vain, että "Sopii, mennään". Hölmistyneenä katsoin häntä ja kikatellen kysyin, että oliko hän nyt ihan tosissaan. Vastaukseksi sain myönnyttelyä.

Nousimme taksista ja hyppiesäni tasajalkaa rakkaani luokse häntä halailemaan oli asia sovittu. Sovimme myös, että kihlasormukset kaiverruksineen hankimme seuraavana päivänä.

Nyt kun tarkemmin asiaa mietin, niin oli tilanne melko satumainen omalla tavallaan. Vaikka minä olin asiasta puhuva ja naimisiinmenoa "ehdottava" osapuoli, niin kihlaus tuli silti yllätyksenä ja olimme molemmat asiasta innoissamme (minä erityisesti :D).






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti