keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Juhlapäivä - Part 3 - vieraat sapukoot


Juhlat alkoivat klo 16 ja vieraat tulivat sopivaan tasaiseen tahtiin. Kassat (xD) auttoivat pöytiin ohjauksessa ja bestman oli takkien luona sekä ulkona ohjeistamassa saapuvia vieraita. Ulos olimme laittaneet myös pari ulkotulta osoittamaan reittiä.


Kassatkin leikillään "saapuessaan" tervehtivät :D
Tervetuliaispuhe
Maljannnosto

Seuraavaksi ruokailu.

Menu
Hedelmäistä broiler-pastasalaattia
Caesarsalaattia
Tomaatti-mozzarellasalaattia
Graavattua lohta
Katkarapumoussea saaristolaisleivällä
Pippuroitua naudanfileetä, punaviinikastiketta
Valkosipuliperunoita


Kuvat voi klikata isommiksi


Ruoka oli todella herkullista sekä joko täysin tai vähälaktoosista, myös gluteenitonta. :) Ruoka sai paljon kiitosta ja tykkäsimme myös itse hurjasti. Nälkä tulee pelkästään kuvia katsoessa.. :D

Seuraavaksi luonnollisesti vuorossa kakkua! Kakun valmisti ja toimitti The Art of Cakes. Tätä olin kovasti odottanut! Kakku oli valkosuklaa ganache-mustaherukkamoussella ja kakku itsessään oli suklaakakkua. Suorastaan suussasulavaa! Ja oih, kuinka nätti :3




Olimme sopineet mieheni kanssa, että kakkua leikatessamme emme polkaise. Olin siis ihan tosissaan tarkoittanut sitä, kun asiasta keskusteltiin. Juhlahumussa, vieraiden huutaessa kilpaa "Anna palaa!" taisin kuitenkin toimia toisin kuin oli sovittu.. xD

ei me polkasta!
Mitähän tapahtui.. :D
:D <3

Meidän palan ottamisen jälkeen kakkua leikkasi kaaso J ja kaaso L. The Art of Cakesin omistaja Sonja opasti kaasoni kakunleikkuuseen samalla, kun toi kakun. Määrä oli reilu per henkilö ja kakkua jäi vielä hyvin seuraavaan päivään. ;)

valkosuklaa ganache, mustaherukkamousse ja suklaakakkua. Päällinen on sokerimassaa.
Syömisten jälkeen teimme perinteisen pöydästä pöytään kiertelyn. Tästä en viitsi laittaa kuvia, koska en ole pyytänyt lupaa kaikilta kuvissa olleilta.. :) 

Seuraavaksi oli puheiden vuoro. Isäni aloitti lyhyellä ja ytimekkäällä puheellaan. Häntä selvästä jännitti ja tuli välillä kysymään, että milloinka on puheen aika. :D

iskän lunttilappu
kaasojen puhe
Kaasojen puhe oli ihan mahtava! Mua nauratti, hävetti, NOLOTTI ja itketti kyseisen puheen aikana. Jaan puheen myös teidän kanssa ja se menee näin:

Kaaso K:
Maijuun tutustuin ensimmäisen kerran yläasteella, eikä kumpikaan meistä oikein muista tarkkaan milloin ja miten meistä tuli ystäviä - niin vain kävi. Emme olisi voineet olla yhtään erilaisempia ja silti niin samanlaisia. Teininä rämmittiin pitkin ojia kikatuksen kuuluessa seuraavaan kortteliin ja aikuisena hyvin alkanut tyttöjen ilta saattoi päättyä toisen lasin jälkeen molempien kuorsaukseen olka olkaa vasten. Uskon, että Lassia veti puoleensa myös nämä piirteet Maijussa - olemisen helppous ja rouvan kupliva ja välillä räiskähteleväkin luonne. Ainakin jo suhteen alussa -kaksi viikkoa tapaamisesta - Maiju tiesi miten mies pidetään hyppysissä:
"Juttelen Lassin kanssa...se kutsu mut niille, mut kieltäydyin ja sanoin, et ehkä nähdään sitten huomenna. Oon vaikea, hihihi"
Treffien jälkeen vaikeasti tavoiteltavana oleminen ei kuitenkaan ollut enää niin helppoa:
"Vihdoin kiva ja kiinnostava mies, joka myös sillä tavalla todella viehättää"
Siitä alkoi Maijun ja Lassin taival 

Kaaso L:
Tapasin Maijun ensimmäisen kerran kun aloitimme molemmat samana päivänä työt Oopperalla. Eka päivä meni ihmetellessa talon uusia tapoja ja miten kahvikonetta täytetään, mutta hyvin nopeasti löysimme tämän nuoren neitokaisen kanssa yhteisen sävelen ja odotin aina innoissani yhteisiä työvuorojamme, jotka olivat rehellisesti sanottuna enemmän kippurassa nauramista kuin sitä itse työskentelyä. Esimerkiksi Oopperassa kävi usein "vierailevia tähtiä" ulkomailta, jotka eivät aina tieneet, mitä me yritimme heille syöttää. Eräs näistä vierailevista tähdistä kysyi kerran Maijulta voileivästä, jonka päällä oli mätiä, että mitä siinä on. Maiju, joka ei tiennyt englannin kielistä nimitystä mädille, vastasi fiksuna tyttönä, että ne ovat fish babies eli kalan vauvoja. Vastaus sai aikaan hyvin yllättyneen ja hämmentyneen ilmeen. Tämä tapaus on jäänyt hyvin mieleeni, ja muistuttelen siitä Maijulle ehkä vähän liiankin usein. Vaikka molempien kahvilapäivät päättyivät vuoden työskentelyn jälkeen, olemme pysyneet silti hyvinä ystävinä.

Kaaso J:
Kun tapasin Maijun, oli jo tiedossa, että naimisiin ollaan menossa. Työn teon lomassa Maiju näytti erilaisia häihin liittyviä asioita, kuten mekkoja ja koristeita. Pian olinkin Maijun mukana askartelemassa ja suunnittelemassa hääkoristeita.
Tarkoituksena oli kertoa teille tänään, että Maijun valloittavan ja räiskähtelevän luonteen takia, olen ihan yllättynyt, että bridezillaa ei ole näkynyt ollenkaan. Mutta sitten tämä päivä koitti. x)
No ei, oikeasti Bridezillaa ei ole näkynyt ollenkaan. Vaikka sisällä jännitys on selvästi kasvanut hääpäivän lähestyessä, ei merkittävää hermostumista kuitenkaan ole ollut havaittavissa. Maiju on ollut hyvin rauhallinen kaikissa pienissä vastoinkäymisissä, joita väistämättä häitä järjestellessä tulee.
Koen, että Maijun rauhallisuus hääjärjestelyissä on heijastanut sitä tilaa mihin hän on matkalla. Miksi hermoilla, kun on turvallisessa rakastavassa parisuhteessa ja pääsee jakamaan oman ilon ja onnen suvun ja ystävien kanssa? Mikä voisi olla rauhoittavampaa, kuin sanoa omalle rakkaalleen ”tahdon jakaa elämäni kanssasi” ja saada sille vastakaikua.

Kaaso K:
Maijun ja Lassin välinen huumori on tarttuvaa eikä illanvietto herra ja rouva Niemisen kanssa ole koskaan tylsää. Viimeksi sain todistaa kuinka Maiju nauroi naama punaisena lautapelissä kirjoittamalleen vastaukselle. Lassi koitti lukea rouvansa vastausta ääneen - huonolla menestyksellä - nauraen niin, että kyyneleet valuivat silmistä. Maiju on myös kova jekkuilemaan ja luulen Maijun saaneen nyt hyvän vastuksen Lassista. [kääntyy hääpariin] Neuvoni teille onkin, että säilyttäkää loistava huumorintajunne ja leikkimielisyytenne myös avioliiton edetessä.

Kaaso L: 
Kuten Krisse aiemmin jo mainitsi, tällä kuplivalla Rouvalla on myös välillä räiskähtelevä luonne. Yhtenä hetkenä ollaan laalaalaaa ja sit toisessa kabuum! xD Onneksi nämä Maijun äkkipurkaukset eivät koskaan kestä kauan, ja parin minuutin päästä nauretaan taas jollekin ihan tyhmälle. Lassi, joka on luonteeltaan kärsivällinen ja rauhallinen on vuosien yhteisolojen aikana saanut meidän pienen sähikäisen rauhoittumaan aikalailla. On ihana huomata, kuinka rento ja luonteva tuore aviopari on toistensa seurassa. Maiju onkin joskus kertonut, kuinka huonoina päivinä Lassi on se, joka pelastaa. Siksi hän onkin Maijun uljas prinssi. [kääntyy hääpariin] Maiju ja Lassi, olette palapelin palat jotka täydentävät toisiaan, mutta neuvoni teille on se, että vaikka yhteiset jutut ovat tärkeitä, muistakaa ottaa myös aikaa itsellenne.

Kaaso J: 
Polttareiden yhteydessä kysyimme Maijulta, mikä on oudoin asia, mitä Maiju ja Lassi ovat tehneet yhdessä. Vastauksena oli se, kun Lassi antoi Maijulle luvan repiä kauluspaidan Lassin yltä niin, että napit sinkoilivat. Hienoa tuoreessa avioparissamme on kokeilunhaluisuus. Ja ei, nyt en puhu niistä jutuista… tai mistä minä tiedän. Esimerkkinä kokeilunhaluisuudesta ovat yhteiset tanssitunnit ja Masterchef tyylinen ruoka-aineiden maistelu, nämä ovat arkea rikkovia kokemuksia, jotka varmasti muistaa vielä vuosien päähän. Tällä parilla ei varmasti ole koskaan tylsää toistensa seurassa. [Kääntyy hääpariin] Maiju ja Lassi, yksi tärkeimmistä avioliittoneuvoista on, että kaiken arjen ja kiireen keskellä puhukaa ja pussatkaa..

KAIKKI:
....PALJON! *sydän formation*





Kiitos upeasta puheesta ja ihanista sanoista. Ihan sydäntä lämmittää, kun lukee tätä tekstiä. 
Ootte ihania <3

Seuraavaksi illan mittaan tulikin häävalssi. Miestäni oli tämä jännittänyt ehkä eniten koko päivässä. Yritin kovasti rauhoitella ja sanoa, että ei hätää, hyvin se menee. Oltiin kovasti treenattu kotosalla oikeaa ja vasenta käännöstä ja kaikenlaista eritempoista valssia. Ja sitäpaitsi, vieraista lähes kukaan ei vetänyt OIKEAN valssin askelin vaan jorasi menemään miten halusivat. ;) Vinkiksi siis teille tuleville häävalssioille: älkää jännittäkö liikaa. Mieheni sanoin voin lohduttaa: "No ei se ollutkaan niin paha"



Seuraava ohjelmanumero poikkesi meillä hieman normaalista. Morsiamenryöstön sijaan meillä oli anoppienryöstö! Molemmat veljeni ja bestman toimivat tässä tilanteessa kidnappaajina ja kuten kuvasta näkyy, niin äiti ainakin yllättyi :D


Anoppien palauttamista varten saimme lunnasvaatimukset: Morsiusparin piti tehdä tehtävä: Mieheni ja minut asetettiin istumaan selkä selkää vasten, otimme kengät pois jaloistamme ja annoimme toisillemme toisen kenkämme. Näin meillä molemmilla oli siis molempien kenkä käsissämme. Nyt kaaso K kysyi meiltä kysymyksiä, johon vastasimme nostamalla jomman kumman kengän ilmaan. 

1. Kumpi teki aloitteen suhteen alussa?
2. Kummalla on isompi haba?
3. Jos Batman tarvitsee apulaista, niin kummalle hän soittaa?
4. Kumpi on itsepäisempi?
5. Kumpi vaihtaa kissanhiekat?
6. On peli-ilta, kumpi päättää pelattavan pelin?
7. Kumpi imuroi?
8. Olette molemmat kotona, kumpi on enemmän koneella?
9. Kumpi kokkaa enemmän?
10. Olette häämatkalla. Selviää, että matkalaukut ovat täysin väärässä paikassa, kumpi selvittää tilanteen?
11. Kumpi heittää löylyä?
12. Anoppi soitti ja ilmoitti tulevansa 10min. päästä. Kumpi panikoi enemmän?
13. Kumpi on paremmalla tuulella aamulla?
14. Kumpi keittää aamulla kahvin?
15. Kummalla on hullumpi perhe?


Bongaa hurjasti tuulettava täti taustalla :D
Kuten arvata saattaa, niin lunnaat maksettiin ja anopit saatiin takaisin, vaikka itseasiassa juoksivat aseet käsissä takaisin juhlatilaan ihan omin neuvoin xD

Morsiamen hääkengät by Minna Parikka <3


Loppuilta meni tanssiessa ja seurustellessa









Tarjolla oli illalla vielä iltapalaa: Kanakolmioleipiä
Ilta alkoi lähentyä loppuaan ja oli luvassa morsiuskimpun sekä sukkanauhan heitto. Nämä hommat meni melko nopeasti ja hauskasti :D

Morsiuskimpun sai serkkuni tyttöystävä (joka oli ottanut ihan kengätkin tätä varten pois :D)


Sukkanauhan sai pikkuveljeni! tästä olikin kunnon sota, mutta luulen, että kyse oli enemmän miesten kilpailuvietistä kuin itse sukkanauhan saamisesta xD
Jatkoimme vielä osan juhlijoiden kanssa jatkoille Vantaan menomestaan eli Sokos Hotel Vantaalle. Olin ilmoittanut tulostamme, joten nimellämme pääsi jonon ohitse. Sisäänpääsy piti kuitenkin maksaa. Saimme paljon onnitteluja itse baarissa, joka oli tosi mukavaa. Jaksoimme olla klubilla ehkä tunnin ja sitten suuntasimme taksitolpalle mieheni kanssa. Osa vieraista (kaasot mukaanlukien, sekä pikkuveljeni) jatkoi vielä rientoja :D Tässä illan saldoa xD




Juhlat oli ihanat ja kaikki meni suurinpiirtein hyvin. Teen pienistä draamoista ja juhlapäivän ongelmista vielä erillisen poustauksen, koska.. noh. tää postaus on jo ihan älyttömät pitkä! :D

Mutta siis. ihana päivä, vaikka onneksi se on nyt ohi. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti